Lievä kavallus, teon vanhentuminen, syyttäjän harkinta-aika

Annettu 5.6.2018 dnro 474/21/17

Valtakunnansyyttäjä on kehottanut syyttäjän kiinnittämään erityistä huomiota epäiltyjen rikosten mahdollisesti poliisin merkinnöistä poikkeavaan tekoaikaan ja oikeaan rikokseen syyteoikeuden vanhentumisaikaan sekä huolehtimaan siitä, että päätöksenteko tapahtuu riittävän ripeästi.

Kysymys on ollut tilanteesta, jossa tutkinnanjohtaja oli 9.11.2016 tehnyt päätöksen, ettei esitutkintaa epäillystä lievästä kavalluksesta suoriteta. Rikoksen tekoajaksi päätöksessä on merkitty 13.5.2015 – 13.11.2015. Asianomistaja saattoi päätöksen 30.11.2016 syyttäjän käsiteltäväksi. Syyttäjä päätti 23.8.2018, ettei määrää asiassa suoritettavaksi esitutkintaa.

Asianomistajan syyttäjänvirastoon toimittaman sähköpostin liitteistä olisi ollut pääteltävissä oikean tekoajan sijoittuvan aikaan ennen epäillyn syntymäpäivää, joskaan tätä päivämäärää ei niissä nimenomaisesti tuotu esille. Syntymäpäivä 31.7.2015 olisi ollut selvitettävissä syyttäjän hallussa olleesta muusta materiaalista. Lievän kavalluksen syyteoikeus oli näin ollen vanhentunut syyttäjän antaessa päätöksensä.

Asianomistajan oma syyteoikeus oli syntynyt jo tutkinnanjohtajan päätöksen jälkeen eikä se seikka, että syyttäjä oli luottanut poliisin päätöksessä ilmoitettuun tekoaikaan, ollut tähän vaikuttanut. Valtakunnansyyttäjä katsoi kuitenkin, että tavallisesti noudatettavassa harkinta-ajassa asia olisi tullut syyttäjän ratkaisemaksi ennen lievän kavalluksen syyteoikeuden vanhentumista.

 
Julkaistu 12.6.2018
Sivun alkuun |