Esitutkinnan rajoittaminen, ei näyttöä -peruste

Annettu 12.2.2018, dnro 441/21/17

Apulaisvaltakunnansyyttäjä kumosi päätöksen esitutkinnan rajoittamisesta, joka koski epäiltyä törkeää petosta.

Kihlakunnansyyttäjä oli tutkinnanjohtajan esityksestä päättänyt, että esitutkinta lopetetaan ei näyttöä -perusteella. Asianomistajan erehtymisestä oli ollut kaksi toisistaan poikkeavaa näkemystä. Riittävää näyttöä erehtymisestä ei ollut, eikä myöskään tärkeä yleinen tai yksityinen etu ollut vaatinut esitutkinnan jatkamista.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä totesi, että esitutkinnassa oli asianosaisten lisäksi kuulusteltu vain yksi todistaja. Lisätodistajien kuulustelemisella oli saatavissa lisänäyttöä joko rikosepäilyn puolesta tai sitä vastaan. Lisänäytön hankkiminen ei oletettavasti olisi suuritöistä, eikä epäilty rikos ollut vähäinen. Päätelmät siitä, että riittävää näyttöä syytteen nostamiseksi ei varsin todennäköisesti tultaisi saamaan, oli tässä tapauksessa tehty asian laatuun nähden liian aikaisessa vaiheessa. Apulaisvaltakunnansyyttäjä viittasi myös valtakunnansyyttäjän esitutkinnan rajoittamisesta antamaan yleiseen ohjeeseen VKS:2016:5.

Vaikka apulaisvaltakunnansyyttäjä päätyi eri ratkaisuun kuin kihlakunnansyyttäjä, oli kihlakunnansyyttäjä kuitenkin tehnyt ratkaisunsa harkintavaltansa puitteissa.

 
Julkaistu 19.2.2018
Sivun alkuun |