Suomeksi

Akkusastoori

Akkusastoori

Syyttäjälaitoksessa tapahtuu
Etusivu » Kaikki Akkusastoorit » Akkusastoori 1/2017 » Apulaisvaltakunnansyyttäjä Raija Toiviainen: ”Vihapuheelle on näkyvästi asetettava rajat.”

Virve Streng

TYÖPAJAN AIHEENA SANANVAPAUSRIKOKSET

”Vihapuheelle on näkyvästi asetettava rajat.”

Valtakunnansyyttäjänvirastossa kokeiltiin uudenlaista työtapaa, kun sananvapausrikosasioita esiteltiin apulaisvaltakunnansyyttäjä Raija Toiviaisen ratkaistavaksi yhteisesittelynä. Työpajassa käsiteltiin sananvapausrikosjuttuja siten, että asioiden valmistelijat esittelivät omia juttujaan kollegoidensa edessä. Käydyssä keskustelussa kartoitettiin yhdessä juttujen oikeudellisesti kiinnostavia seikkoja ja mietittiin yhdenmukaisia ratkaisulinjauksia.

Mikä oli työpajan hyöty, apulaisvaltakunnansyyttäjä Raija Toiviainen?

Päivä oli todella intensiivinen, mutta onnistunut. Kokemuksen perusteella voi sanoa, että viisaus kasvaa ryhmässä. Mitä useampi osallistuu keskusteluun, sitä enemmän käsiteltävään asiaan saa näkökulmaa. Virastossa on paljon hiljaista tietoa, jota ei löydy vielä mistään ohjeista eikä järjestelmistä. Tämä viisaus täytyy saada laajempaan tietoisuuteen yhteisen keskustelun kautta. Tärkeä hyöty on myös se, että kollegiaalinen käsittely tuo yhteisvastuuta ja varmuutta ratkaisujen laatuun.

Mistä sait idean työpajaan?

Virastomme lakimieskunnassa on kaivattu enemmän mahdollisuuksia keskustella juridiikasta kiireisen työtahdin lomassa. Työpaja oli tässä mielessä tehokas: useita juttuja saatiin ratkaisuvalmiiksi, ja samalla käytiin antoisaa juridista keskustelua. Myös ensimmäisiä ratkaisulinjauksia tehtiin. Olisi hyödyllistä, jos saisimme yhdessä tehdyt linjaukset jalostumaan myöhemmin vaikkapa käsikirjaksi, jota voidaan hyödyntää muun muassa uusien lakimiesten perehdyttämisessä.

Miten työ jatkuu?

Kehitämme näiden asioiden seurantamääräysmenettelyä ja jatkamme yhteisiä juridisia pohdiskeluja. Yksi tärkeä miettimisen paikka on siinä, millaista seuraamusta minun tulisi tuomioistuimelle esittää sananvapausrikoksissa ja syyttäjien ylipäänsä muissakin rasistisin motiivein tehdyissä rikoksissa. Rikoslain 6 luvun koventamisperusteita koskevan hallituksen esityksen perusteluista nähdään, että rasistinen motiivi on yksi näistä perusteista. Lainsäätäjä on tarkoittanut, että rikokset, joiden motiivina on muukalaisvihamielisyys tai vihamielisyys erilaisia vähemmistöjä kohtaa, tulee arvostella keskimääräistä ankarammin.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä Raija Toiviaisen mukaan syyttäjälaitoksessa varauduttava siihen, että sananvapausrikosasiat lisääntyvät. Poliisi panostaa nyt toiminnassaan entistä enemmän vihapuheen torjuntaan. Kuva Tanja Lahti

Kiihottaminen kansanryhmää vastaan sananvapausrikoksena on kriminalisointi, jossa vähemmistön suojan tarve on jo otettu huomioon tunnusmerkistössä ja rangaistusasteikossa. Perusteon maksimi on kaksi vuotta vankeutta, eli mistään automaattisesti vähäisenä pidettävästä teosta ei ole kyse. Onkin kiinnitettävä huomiota siihen, miten ankaraa seuraamusta kussakin tapauksessa on perusteltua vaatia.

Miksi juuri sananvapausrikosasiat valikoituivat työpajan aiheeksi?

Poliisi panostaa nyt toiminnassaan entistä enemmän vihapuheen torjuntaan, minkä vuoksi meidän on syyttäjälaitoksessa varauduttava siihen, että sananvapausrikosasiat lisääntyvät. Kuten olemme huomanneet, netti on täynnä etenkin maahanmuuttoon liittyvää vihapuhetta, ja yhteiskunnalliset tapahtumat näkyvät heti vihapuheen määrässä. Tarvitsemme vahvan teoreettisen pohjan, kun linjaamme sitä, millä periaatteilla sananvapausrikosasioita ratkaistaan. Laitoksen sisällä käytävä kollegiaalinen keskustelu tukee näiden linjausten tekemistä.

Millaiset seikat vaikuttavat siihen, nostetaanko sananvapausrikosepäilyssä syyte vai ei?

Syyteharkinta näissä asioissa on kyllä varsin vaativaa. Tunnusmerkistöjen tulkinnassa joudutaan ottamaan monia erityisiä näkökohtia huomioon. Hankalin pohdinta on siinä, missä ylipäänsä kulkee raja kielletyn ja sallitun menettelyn välillä. Toinen iso kysymys on, miten rikosoikeudellinen vastuu kohdentuu, eli keitä kaikkia voidaan pitää rikoksen tekijöinä tai osallisina tekoon. Esimerkiksi internetissä on monia toimijoita: tekstin kirjoittaja, levittäjä, sivustojen ylläpitäjät ja esimerkiksi sähköisten julkaisujen päätoimittajat.

Erityinen haaste syyteharkinnan tekemisessä kilpistyy sananvapausnäkökulmaan. Rangaistussäännökset rajoittavat ihmisoikeussopimuksissa ja perustuslaissa määrättyä oikeutta sananvapauteen. Viime aikoina tuomioistuimet ovat tuominneet poliittisesti aktiivisia henkilöitä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Heidän kohdallaan on pitänyt huomata, että poliittinen sananvapaus on erityisasemassa, koska poliittista puhetta ei saa rajoittaa kuin pakottavista syistä. Poliitikon on kuitenkin ymmärrettävä, että ihmisarvoa loukkaavan ilmaisun levittäminen jää sananvapauden suojan ulkopuolelle. Poliitikoilla on oikeus käyttää voimakasta kieltä, muttei kuitenkaan oikeutta uhata, solvata eikä panetella ihmisryhmää. Kun kyseessä on poliitikko tai julkisuuden henkilö, merkitystä on myös sillä, millainen mielipidevaikuttaja hän on yhteiskunnassa.

Epäkohtia voi tuoda esille sivistyneesti, rakentavasti ja ihmisarvoa kunnioittaen.

Parhaillaan käydään osin kiivastakin keskustelua, jossa otetaan kantaa "vihapuheeseen". Ilmaisu "vihapuhe" on hyvin tulkinnanvarainen käsite. Keskustelussa menee helposti sekaisin se, milloin tarkoitetaan puhetta, jonka voidaan perustellusti katsoa ylittäneen rangaistavuuden rajan, ja milloin se on retoriikkaa, jossa kohteesta puhutaan hyvinkin kielteisessä valossa. Ärsyttävät ja jyrkät lausumat, joita kukaan ei ottaisi vakavasti, jäävät rikosoikeudellisen arvioinnin ulkopuolelle. Sosiaalisessa mediassa ja internetissä laajemminkin on valitettavasti tällaista puhetta ihan riittämiin, mikä ilmiönä on surullista. Rasistisiin, tiettyyn ihmisryhmään kohdistuviin lausumiin tulee viranomaisten puuttua.

Mielestäni kaikilla yhteiskunnan tasoilla on tuotava esiin suvaitsevuuden ilmapiiriä. Emme voi hiljaisesti hyväksyä vihapuhetta, vaan sille on näkyvästi asetettava rajat. Yhteiskunnallista keskustelua on käytävä, ja asioita voi kritisoida, mutta epäkohtia voi tuoda esille sivistyneesti, rakentavasti ja ihmisarvoa kunnioittaen. Asenteet periytyvät sukupolvelta toiselle. Niinpä se, miten me kaikki yhteiskunnan jäseninä toimimme, vaikuttaa siihen, millaista maailmankuvaa me seuraavalle sukupolvelle siirrämme. Rikosoikeudelliset keinot ovat vasta viimesijaisia, mutta ehdottoman tärkeitä. Kaikkiin rasistisin motiivein tehtyihin tekoihin, ei vain sananvapausrikoksiin, on viranomaisten aktiivisesti puututtava. Meidän on viranomaisina selvästi ilmaistava, että tämänkaltainen toiminta ei Suomessa ole hyväksyttävää.

 
Julkaistu 8.2.2017
Sivun alkuun |